31. tammikuuta 2013

Our Wedding 11 - Hääillallinen & lopullinen menu


Aloitimme ruokailun melkein heti maljapuheen jälkeen kun buffahuoneen ja salin erottavat verhot avattiin. Mikä ihana näky! No siis ehkä ensiksi se kaikki ruoka, mutta vitsi miten kaikki kynttilät ja valot ja kukat yhdessä tekivät just sellaisen "aah, täydellistä" fiiliksen

Häämenu!

Haluttiin menusta monipuolinen, mutta kuitenkin sellainen jossa syötävää löytyy kasvissyöjillekin ilman omaa merkattua "kasvissyöjät" sapuskaa. Meillä oli aika vehreä menu, mutta sieltä löytyi myös kalaa, äyriäisiä, lihaa, kanaa ja kalkkunaa. Allergikot oli myös otettu huomioon, sillä kaikki ruoka oli laktoositonta kastikkeita myöten. Lapsille ei ollut erillistä ruokaa, mutta menu olikin mietitty niin, että sieltä löytyisi myös yli yhdeksän vuotiaille lapsivieraillemme "kelpaavaa" ruokaa.

Hääjuhlan tunnelma ja itse menu tuntui olevan juuri oikeanlainen sillä vieraat kävi juttelemassa ja kehumassa ruokaa meidän pöydässä niin, ettei me itse päästy käsiksi haarukkaan ja veitseen kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan :P

Mulla on ollut täällä blogissa varmaan vajaa tusina versiota menun sisällöstä, mutta tässä nyt vihdoin se lopullinen versio.

Menussa lukee "yöpalaa talon tapaan" ihan vain sen takia koska iltapala oli keskiyöllä ja 
menun painohetkellä me ei oltu vielä lyöty lukkoon mitä yöllä tarjotaan, hehe.

Kuvassa ihanat lohicharlottarullat

Ruokajuomat

Viinit tarjoiltiin pöytiin ja tarjoilijat pitivät huolta, että lasit täyttyivät. Tämä yhdessä taustamusiikin kanssa (musat alhaalla) toi sellaisen kivan ravintolamaisen fiiliksen. Tunnelma oli rento ja pöydistä kantautui nauru ja puheensorina. Enempää ei kai voi edes toivoa

Viinit lukevatkin menussa ja mutta niiden lisäksi oli tarjolla lapsille ja aikuisille maitoa, mehua, vettä, vichyä, kotikaljaa, Coca Colaa, Fantaa ja Laitilan Hilarius Hiiri vadelmalimua. Hilariukset löysivät nopeasti oman koderyhmänsä ;) Siideriä ja kaljaa sai tarjoilijoilta pyydettäessä. Meidän tarjoilija piti meistä ainakin tosi hyvää huolta.


Jäikö ruokaa?

Ruokaa ei jäänyt rippeitä lukuunottamatta juuri yhtään vaikka sitä oli normaalia enemmän! Oletan siis menekin puolestakin sen olleen muidenkin mielestä hyvää ^_^ Eniten yllätti minulle suht tuntemattomat savojinkääryleet joita moni kävi erikseen ylistämässä meidän pöydässä ja varsinkin miesvieraiden keskuudessa se oli hitti - siis jopa niidenkin jotka eivät normaalisti kasvisruokia suuhunsa laita! :D 

Hääkakkukahveista ja iltapalasta lisää omissa postauksissaan!



MUSIIKKI
Taustamusiikin elokuvateemaa onnitteluista & maljan nostosta jatkaen hääillallisen aikana soi vanhan Hollywoodin henkeen sopivia kappaleita sekä muutamia muita sekaan sopivia. 











24. tammikuuta 2013

Lahjat morsiustytöille



Ensinnäkin kiitos täällä lahjavinkkejä antaneille! Mietin pitkään kehystetyn valokuvan ja korun välillä, joten päädyin sitten molempiin. 

Valokuva oli helppo päättää, sillä otettiin ennen vihkimistä ihan vain morsiusneitojen kanssa kuvia. Halusin myös antaa siskolleni ja mieheni serkulle samanlaiset lahjat tasa-arvon nimissä, joten korun valinta oli pitkän etsinnän tulos koska tytöillä on kuitenkin reilu kolme vuotta ikäeroa.

Kävin kaikki korukaupat läpi, mutta oikein mikään ei iskenyt oikealla tavalla silmään. Luovutin ja olin valmis antamaan vain kehyksen kun sitten joulun alla olin ostamassa siskolle lahjaa Gina Tricotista ja tadaa! Siinä kassan vieressä oli korutelineitä joissa tosi söpöissä pahvisissa pakkauksissa kaulakoruja. Silmään osui saman tien hopeinen tähtikoru jonka pakkauksessa vielä oikein mieleinen teksti.


Tytöt tykkäsivät ihan hurjasti lahjoistaan vaikka saamattomuuttani saivat lahjansa vasta näin puoli vuotta häiden jälkeen.

21. tammikuuta 2013

Our Wedding 10 - Onnittelut & maljan nosto

En ollut nähnyt Salmi Salia meille suunnitellussa täydessä valaistuksessa tai kukkia oikeilla paikoillaan, joten olin ihan todella ihastuksissani miten näillä kahdella oli niin suuri vaikutus juhlapaikan tunnelmaan. Puhumattakaan siitä, että kappaleet jotka olivat aikaisemmin lukeneet vain dj:n ja minun välisissä sähköposteissa soivat taustalla kun astuimme sisään juhlasaliin. Täydellistä!

Oli vielä hetki aikaa ennen vieraiden saapumista ja tajusin, että laahukseni pitää vielä pikapikaa nostaa ylös napeille. Nostolenkkejä laahuksessa oli kolme ja ihan tuskanhiki jo nousi otsalle kun niitä sieltä kalastin. Onneksi tuore aviomieheni riensi apuun



Ihmisiä alkoi pikkuhiljaa tulla joista ensimmäisenä bestmanit koska heidän tehtävänään oli ohjata ihmisiä pöytiin pöytäkartan avulla. Ystävät ja sukulaiset oli niin ihanan onnellisia ja iloisia ja niin kauniina & komeina, että taidettiin miehen kanssa halata lähes kaikkia, hehe. Kun ihmisvirtaan tuli pieni tauko sai taustamusiikki minut herkistymään jotenkin ihan kauheasti. Se hetki taitaa olla ikuistettuna tässä alla. Seuraava vieras sai halattavakseen hiukan kosteasilmäisen rouvan.


Sisko ja sen veli


Maljapuheen piti seremoniamestarimme kaaso V ja bestman J, koska oma isäni ei ole mikään puheen pitäjä. En halunnut isälle häihin sellaista tehtävää jota hän joutuisi jännittämään koko päivän. Sovimme V:n ja J:n kanssa, että maljapuhe on lyhyt ja ytimekäs, jotta päästään nopeasti buffetin kimppuun ja pysytään aikataulussa. He toivottivat vieraat tervetulleiksi ja minusta puhe oli ihan nappisuoritus.



MUSIIKKI
Taustalla tämän aikana soi elokuvista tutut kappaleet piano covereina, 
mm. nämä alla olevat biisit.











17. tammikuuta 2013

Haussa tositarinoita rakkaudesta!

 

FremantleMedia otti yhteyttä minuun mielenkiintoisen aiheen puitteissa. Päätin jakaa tämän teidän kanssanne, koska olisi ihanaa mikäli teiltä löytyisi kuvaukseen sopivia tarinoita. Ottakaahan pian heihin yhteyttä (yhteystiedot postauksen alaosassa), sillä aikaa lähettää omia tarinoita on vain 31.1.2013 asti!



Rakkautta
Onko sinusta joskus tuntunut, että voiko näin oikeasti tapahtua? Oletko kokenut ihmeellisen rakkaudentunteen, uskomattoman hetken elämässäsi, josta haluaisit kertoa? Etsimme kaikenikäisten ihmisten aitoja tarinoita rakkaudesta ja välittämisestä pohjamateriaaliksi draamahankkeeseen.
 
Me televisiotuotantoyhtiö FremantleMedia Finlandissa uskomme, että totuus on tarua ihmeellisempää. Sen vuoksi etsimme nyt erilaisia aitoja tarinoita rakkaudesta ja toisista välittämisestä. Kerro meille omin sanoin sinun kohdallesi osuneesta unohtumattomasta hetkestä elämässä. Sellaisesta, jolloin koit, että joku välitti sinusta tai piti sinusta hyvää huolta. Hetkestä, jossa rakkaus ja sydämellisyys olivat vahvasti läsnä. Kuvaile meille tätä kokemusta ja sen vaikutusta sinuun. Emme rajaa etsintäämme romanttiseen rakkauteen, vaan olemme kiinnostuneita kaikista rakkauden ja toisista ihmisistä välittämisen olomuodoista.
 
Etsimme tosikertomuksia rakkaudesta kehitteillä olevaan draamahankkeeseen käsikirjoitustyön pohjamateriaaliksi. Sinun kokemuksesi voi päätyä jopa televisiosarjan tai elokuvan materiaaliksi. Tarinaasi saatetaan käyttää muuttumattomana, siitä saatetaan käyttää osa tai sitä saatetaan muuttaa draaman tarpeita vastaavaksi. Maksamme pienen palkkion niistä kertomuksista, joita käytämme. Toivomme, että osasta voisimme myös tehdä verkkoon dokumentaarisen videohaastattelun, jossa pääsisit itse kertomaan lisää. Tämä on kuitenkin täysin vapaaehtoinen osuus.
 
Lähetä tarinasi meille postilla, sähköpostilla tai Facebookin viestillä. Voit kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi, mutta älä enempää kuin neljä A4-liuskaa. Kirjoita omin sanoin: meille tärkeintä on kertomukset aidoista hetkistä ja tunteista, tekstin ei tarvitse olla viimeistelty. Muistathan laittaa mukaan nimesi ja kaikki yhteystietosi, jotta voimme tavoittaa sinut. Emme julkaise nimeäsi missään vaiheessa ilman erillistä lupaasi. Lähetä tarinasi meille viimeistään 31.1.2013.
 
Yhteystiedot
Rakkautta/FremantleMedia Finland, Televisiokatu 4, 00240 Helsinki

10. tammikuuta 2013

Morsianta metsästän

Öitä! Heräsin tunti sitten jahdattuani verhon köydellä morsiota Senaatintorilla.

Pieni pohjustus lienee aiheellinen. Epäsäännöllisen unirytmin sekä lyhyiden yöunien takia en ole puoleen vuoteen nähnyt mitään unia. Aina kun käyn ennen puoltayötä nukkumaan näen painajaisia joihin herään nukuttuani kolmisen tuntia enkä saa enää sen jälkeen unta (poikkeuksena kuukausi ennen häitä jolloin näin samaa hääpainajaista lähes joka yö).

Olin kuitenkin eilen niin väsynyt, että kävin ihan oikeasti nyt aikaisin nukkumaan (kiitos huolestuneista sähköposteista koskien kellonaikaa jona yleensä kirjoitan blogiani) ja nyt muistankin miksi aikainen nukkumaanmeno ei ole minun juttuni.


Unessa olin lupautunut kaasoksi ystävälleni (morsio ei ollut kukaan oikeasti tuntemani ihminen) koska päivää ennen häitä kävi ilmi, ettei hänellä ei ollut lainkaan avustajia tai kaasoja ja häntä harmitti asia kovasti. Vihkiminen oli tapahtuva Helsingin keskustan jossain kirkossa (unesta ei käynyt ilmi mikä kirkko) yheksältä illalla mikä oli outoa koska kun hääpäivä valkeni ja häihin oli tunti aikaa oli selkeästi aikainen aamu.

Olimme kahdestaan morsiamen kanssa jossain hulppeassa Ritz hotellissa ja vihkimiseen oli enää tunti aikaa. Morsian vaan istui sohvalla ja mietti edelleen pitäisikö kampausta jotenkin muuttaa. Seuraava kohtaus unessa on, kun olen morsiamen kanssa kampaamossa ja vihkimiseen on aikaa puoli tuntia. Koitan kiirehtiä morsianta ja huomautan, että haluaako hän mennä ollenkaan naimisiin, koska emme ihan oikeasti kohta kerkeä kirkkoon. Sitten kampaamoon ryntääkin morsiamen kaksi siskoa ja kaveri, jotka ovat myös tosi huolissaan morsiamen kampauksesta eivätkä näytä tajuavan sitä, että vihkiminen on ihan kohta. Viimein kolmea minuuttia ennen vihkimistä olemme kaksin takaisin hotellihuoneessa jossa minun on aika pukea morsian. Autan morsiamen pukuun ja käyn soittamassa aulasta kolikkopuhelimella (!) taksin koska olemme jo myöhässä vihkimisestä.


Palattuani huoneeseen morsian on kuitenkin riisunut pukunsa ja pukenut päälleen skottiruutuisen minihameen ja mustan poolopaidan. Huudan ihan täyttä kurkkua, että mitä hemmettiä hän on oikein tehnyt kun olemme jo valmiiksi myöhässä. Morsian on päättänyt, ettei puku olekkaan kiva ja haluaa vaihtaa sen toiseen. Vaikka kuinka koitan estää niin morsian juoksee ovelle  ja karkaa toteuttamaan suunnitelmaansa. Vilkuilen sitä hienoa törkeän kallista kultaista verhonpidikeköyttä tupsuineen josko köyttäisin morsiamen ja heittäisin taksin takapenkille. Morsian kuitenkin kerkeää poistua hotelllista jo ennen kuin kerkeän tarttua köyteen...what a pity!

Sitten pappi soittaa minulle ja meidän myöhästyminen on ehdottomasti minun vikani koska kaason tehtävä on huolehtia, että morsian on ajoissa kirkossa. Pappi lupaa lykätä vihkimistä tunnilla, mutta jos emme kymmeneen mennessä ole kirkolla niin ystäväni ei voi koskaan enää haaveillakkaan siitä, että kukaan pappi suostuisi heidät vihkimään! No niin ei muuta sitten kuin rakkauden nimissä se verhon köysi mukaan ja menoksi.


Hälytän kaikki ystäväni etsimään morsianta ja lähden itse hääpukuliikkeeseen josta morsian oli aikaisemman pukunsa ostanut. Liikkeessä osataan kertoa, että he pukivat puvun morsiolle, koska hän olikin tullut siihen tulokseen, ettei puvussa ollutkaan mitään vikaa vaan vika olikin hänen hiuksissaan. Huokaisen helpotuksesta ja juoksen kirkolle kun vihkimiseen on aikaa enää viisi minuuttia. Morsian ei kuitenkaan ole siellä! Puhelimeni soi: "Täällä joku sekopää juoksee hääpuvussa Senaatintorilla, onkohan tämä se sun kaveri?". Kaikki muut tuntomerkit täsmäävät paitsi hiusten väri ja lopetan puhelun. Samassa tajuan, että morsiamen on täytynyt värjätä hiuksensa koska ei ollutkaan niihin tyytyväinen. Juoksen kuin hullu satiinitupsut heiluen ja sydän hakaten kohti Senaatintoria vihkimiseen ollessa vain minuutti aikaa...

...ja samassa herään unestani henkeä haukkoen ja sydämen hakatessa niin lujaa, että tunne on todella epämukava. Menee hetki ennen kuin tajuan kaiken olleen unta ja ainoa joka edelleen jotain jahtaa on kyljessäni kiinni selällään nukkuva Roxie jonka kaikki tassut viuhtovat ilmaa.


KUVAT
stylebistro.com
theritzlondon.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...