16. elokuuta 2010

[Real Wedding] Anopin elokuiset häät

Kuva  juhlatamineista
Heräsin lauantaina klo.8.00 ukkosen jyrähdellessä hurjasti ja sateen piiskatessa maata. Aamuni alkoi morsiamen huivin silityksellä (soitti eilen illalla, että tajusi juuri ettei hänellä ole mitään huivia lämmikkeeksi ja onneksi minulta sitten löytyi sellainen).

Aikaa juhlameikille ja kampaukselle jäi vain 40min joten pyöräytin nopean pikanutturan niin, että meikille jäi hiukan enemmän aikaa. Otin morsianta varten mukaan taskumatin jonka täytin sangrialla (en halunnut mitään hirveän voimakasta juomaa).

Tässä vaiheessa muistan vielä mainita, että morsianhan oli siis tuleva anoppini :D Ennen ovesta lähtöä muistin toki vielä pukeutua alesta löytämääni kahdenkympin juhlamekkoon ja Espanjan reissulta tarttuneisiin korkkareihin. Korviin nappasin mekon väriset riippuvat helmikorvikset.
Anopin hääkampaus in action
Anopin kotona minua odottivat jo kuumat lämpörullat jotka laitoin hänelle ripeästi kelloa vilkuillen. Tällä välin syötiin morsiamen kanssa aamupala ja puhuttiin niitä näitä häistä sun muista. Koekampauksen olin tehnyt hänelle viikkoa aikaisemmin joten itse kampauksen teko sujui nopeasti ja helposti ja meillä jäi vielä aikaa panikoida muita asioita ennen meikattavaksi lähtöä. Meikkausaika morsiammella oli varattuna kaksi tuntia ennen vihkimistä.

Polvipituinen teetetty hääpuku oli minusta aivan ihana! Siinä oli vino helma ja kankaina oli käytetty morsiussatiinia ja päällä pitsiä. Anopin kanssa olimme vasta kolme päivää ennen h-hetkeä löytäneet pukuun koristesoljen (joka itseasiassa oli hiuskoru) ja hiuksiin tekoruusun josta kynimme siinä olleet sulat pois ;)

Hääjuhla painottui pääasiassa ulos (sisätiloissa ainoastaan buffa ja tanssit) ja onni oli, että ilma päätti muuttua aamun sateisesta paikoitellen jopa aurinkoiseksi! Vihkiminen alkoi klo.15 ja tapahtui myöskin ulkona. Papin kunniaksi sanottakoon, että oli hyvin perehtynyt pariin mikä ilmeni hänen puheessaan (itsellä tuli ihan kyyneleet silmiin). Oikeastaan ainoana miinuksena ulkovihkimisessä oli, ettei puhe aina kuulunut vieraiden korviin asti.

Morsiuspari nosti maljan ja bestman ilmoitti vieraiden voivan etsiä oman paikkansa pöydistä jotka oli aseteltu isojen telttojen suojiin. Seitsemääkymmentä vierasta viihdyttämään oli tilattu trubaduuri mikä oli ihan loistavaa sillä ihmiset rupattelivat, nauttivat kuoharista ja hyvästä musiikista (eli jos suunnittelee yli 30minuutin kuvaussessiota, kannattaa vieraille ehdottomasti järjestää jotakin viihdykettä!) .

Hääparin ollessa kuvauksessa kerkesin katsella ympärilleni ja pöytiin olikin laitettu kivasti jotakin vihreää (ooh, mikä kasvitietous!) ja yksittäisiä ruusuja teemavärien valkoinen + oranssi mukaisesti.

Pitopalvelu oli asiantuntevaa, mutta yhdestä tarjoilijasta jäi hiukan tympeä maku. Huomasin ettei tuhkiksia ollut missään ja suurinosa vieraista oli kuitenkin tupakoivaa väkeä. Näin yhden tarjoilijan seisoskelevan tyhjänpanttina ja pyysin häntä etsimään keittiöstä jonkin tuhkiksen korvikkeen johon sain pitkän katseen. Noh jossakin vaiheessa huomasin, että "tuhkis" oli viimein ilmaantunut juhlatilan rappusille.

Ruokana oli maittavaa ja hyvinkin perinteistä hääruokaa (pääruokana paahtopaisti+perunat) ja hääkakkuna oli vadelmakermakakku joka oli parasta kermakakkua mitä olen ikinä syönyt. Myöhemmin illalla nostimme iltapalaksi esille cateringin jättämät karjalanpiirakat munavoilla. Alkoholillisina juomina oli tarjolla kahta eri siideriä, kaljaa sekä tavallista lonkeroa, että karpalolonkeroa. Näistä karpalolonkero meni parhaiten kaupaksi ja loppui kesken.

Ruokailun jälkeen heitettiin sukkanauhat ja heittokimput sekä ryöstettiin morsian (ryöstö tuli yllätyksenä morsiamen työkavereilta). Ryöstö tosin venähti hiukan liian pitkäksi ryöstäjien lunnasvaatimusten korkean tason takia kun sulhasen ensimmäinen yritys ei kelvannutkaan ryöstäjille (jos ryöstäjät olisivat tunteneet sulhon paremmin niin olisivat ehkä pyytäneet jotakin muuta lunnaaksi).

Bändi oli aivan mahtava! Siitä suuret plussat sulhon sukulaispojalle. Harmi vaan, että ulkoilma veti enemmän porukkaa pihalle kun taas bändin tahdissa sisällä tanssi vain muutama ihminen (ja välillä ei sitäkään). Veikkaan että jos bändi olisi ollut ulkona soittamassa niin tanssijoita olisi ollut pihan täydeltä, mutta juhlapaikan pihalla oli ilmeisesti kielletty musiikin soittaminen vahvistettuna.

Morsian ja sulho lähtivät viettämään hääyötä noin klo.22.30 ja juhlapaikan ovet piti sulkea viimeistään klo.24. Lähdimme N:n kanssa hiukan ennen keskiyötä jolloin osa porukasta istui vielä ulkona teltoissa jonkun soittaessa kitaraa ja he taisivat jatkaa juhlintaa vielä kahdentoista jälkeenkin.

Kaikinpuolin onnistuneet hääjuhlat! + näin vihdoin N:n frakissa <3

3 kommenttia:

  1. Todella kaunis kampaus! Ja todella hyvä idea hääparilta, että kuvien ottamisen aikaan oli vieraille muuta ohjelmaa. Olen muutamissakin häissä ollut, jossa vieraat on jätetty oman onnensa nojaan, kun pari on lähtenyt kuvaukseen. Yksissä häissä odeteltiin yli tunti.

    Me otimme omissa häissämme kuvat ennen vihkimistä. Kuvien ottamiseen menikin lähes kaksi tuntia, joten oli ihan kiva ottaa niitä rauhassa. Eikä silmätkään punoittaneet. Liikutuin vihkimisen aikana niin paljon, että jos kuvat olisi otettu sen jälkeen, niin olis varmaan pitänyt käyttää joitain tippoja :D

    Hyviä häiden suunnitteluja sinulle. Muista kuitenkin, että hääpäivä menee ohitse sekunneissa. Tai siltä se tuntuu. Itse olin niin valtavassa tunnekuohussa, että olin ihan pilvissä. Muistan vain välähdyksiä sieltä täältä. Onneks on kuvat. Pienet yksityiskohdat stressasivat ennen häitä. Mutta itse juhlassa ei niitä enää edes muista.

    VastaaPoista
  2. hyvä,että se sade loppui ja meni loppujen lopuksi ihan ok. ei varmaan ollut ainakaan liian kuuma. Parempi pieni viileys kuin se +35 huh :D

    ja se mekko,mikä hankittiin sulle tuonne häihin oli 15 eukkia! :D vitja,mikä mäihä..^^ kauniina olit<3

    Niika oli varmaan aika komia omassa puvussaan. olit saletisti ihan myyty ;D

    VastaaPoista
  3. Fru L: Kiitos, kampauksesta tuli tosiaan hyvinkin morsiamen näköinen! Tuo vieraiden odotuttaminen ihan tyhjänpanttina on mielestäni yksi pahimmista tunnelman latistajista mitä häissä voi olla. Tästä syystä mekin olemme päättäneet käydä kuvauksessa ennen vihkimistä ja hyvä niin sillä en minäkään haluaisi olla kuvattavana silmät punaisina :D

    Hääpäivä tosiaan tuntuu varmasti menevän ohi sekunneissa ja siihen olemmekin varautuneet dokumentaarisella valokuvaajalla :D

    Maiju: No todellakin! Sitä kaikki vieraatkin sanoivat :D

    Ainiin olikin, no vielä parempi! Sain muuten kavennettua sen yläosan ovelasti hakaneuloilla sen rinnuksen ruusukkeen alle ;) Niin ja kiitos *punastuu* :D

    Juu olihan sen! Kuolasin sen perään enemmän kuin sen suussa sulavan vadelmakakun ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...